Hiidenpelto

Missä lienee hän joka
kylänsä möi,
johti vihollisen hyökkäykseen?
Missä lienee hän joka veljensä verta
jalkojensa juureen vuodatti?

Kuka lienee hän vailla rohkeutta,
muinoin mieli soturin?
Kuka lieneekään vailla kunniaa,
katkeruuden liekin polttama?

Hänkö kuullut ei teurastettavia,
omaa heikkouttaan kirosi?
Hänkö palkan teoistansa sai,
rikkauden taakan kera pakeni?

Taival petturin synkän taivaan alla,
luolat susien eivät suojaa anna.
Pako ikuinen, et muuta nähdä saata,
taival petturin niin lohduton.

Ja tiedät, silmät nuo tarkkailevat askeleita hätäisten,
on maa aina nälkäisempi mitä vähemmän se saalistaa.
Niin helppoa on upottaa matkaaja ja raskas lasti
kun ote hellittämätön jo etsii hautapaikkaa.

[English translation:]

[FIELD OF THE DEVIL]

Where might be the one who sold his village,
lead the enemy for a strike?
Where might be the one who by his feet
shed the blood of his own brother?

Who might be the one with no courage,
once with heart of a warrior?
Who might he be with no honour,
burnt by the flame of embitterment?

Did he not hear those to be slaughtered,
cursing his own weakness?
Did he receive a pay for his deeds,
ran away with the burden of wealth?

The way of a traitor underneath the darkest sky,
caves of the wolves offer no shelter.
A flight through forever, nothing else you see,
the way of a traitor so desperate.

And know that those eyes are watching every hasty step,
the less the ground is hunting the hungrier it grows.
So easy it is to drown a roamer and a heavy load
at the expense of a firm grasp seeking a burial place.